I <3 YÖKYLÄ oli syksyllä 2025 järjestetyn soveltavan opetusharjoittelun ohjaajaseminaarin nimi ja teema. Tämä vuotuinen seminaari on osa Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen pääaineen ensimmäisen vuoden maisteriopiskelijoiden Kuvataidekasvatuksen didaktiikka III-kurssia.
Marja Rastaan ja Henrika Yliriskun kipparoiman didaktiikan kurssin aikana valmistellun ohjaajaseminaarin teema löytyi kurssilla toteutettujen leikillisten orientoitumisten ja aivomyllyjen kautta. Pareittain ja pienryhmissä tapahtuneessa nopeatempoisessa ajatusten ristitulessa saattoi huomata monen pyörittelevän saman kaltaisia ajatuksia: Kiireisen ja paineisen opiskeluarjen sekä ahdistavan ja päämäärättömältä vaikuttavan maailmantilanteen aikana paluu huolettomiin lapsuuden leikkeihin ja yökyläilyihin on monellakin ajatuksissa! Kaikki rakastavat yökyläilyä!
Ohjaajien kaksipäiväinen seminaari järjestettiin edellisten vuosien tapaan perjantaina verkossa, että lauantaina paikan päällä Aalto-yliopiston Väre-rakennuksessa. Lauantaiksi kolkko ja steriili luokkahuone oli verhottu kankain, matoin, peitoin sekä tyynyin ja valaistu jalkalampuin ja kausivaloin. Lattioita peittivät värikkäät Dublo-legot ja Brion puiset junaradat. Myös vanha Nintendo klassisine peleineen, ja puheen sorinan taustalla hiljaa soivat eri vuosikymmenten lastenlaulut tuntuivat luovan nostalgisia värähtelyjä monille.
Paikoin kaoottisista (mutta aina lempeistä!) suunnittelutuokioista huolimatta opiskelijaryhmämme sai järjestettyä erittäin hienon ja tunnelmiltaan leikkisän ja pehmeän tapahtuman, jossa oli tilaa vakavoitua. Ohjaajaseminaarin pääaihe ei suinkaan ollut pelkkä tilojen muokkaaminen, nostalgisointi ja leikilliset väliaikanumerot, vaan harjoitteluja ohjaavien taidekasvatuksen ja taiteen alan ammattilaisten puheenvuorot. Niissä käsiteltiin kattavasti kuviksen moninaisen opetustyön haasteita, uusia tuulia, tulevaisuuden näkymiä, huolia ja saavutuksia. Puhujia oli mm. taidegalleria Forum Boxista, Arkkitehtuuri- ja designmuseosta, Helsingin kuvataidekoulusta, Sipoon lukiosta ja Muurlan opistosta. Ohjaajien puheenvuorojen lisäksi taiteilijapari Sashapasha (Sasha ja Pavel Rotts) piti ryhmälle inspiroivan taiteilijapuheenvuoron pyöräretkistään Pohjoismaiden pohjoisosissa.
On mahdotonta mahduttaa tiiviiseen blogitekstiin kaikkia mielenkiintoisia ja seminaarissa puhuttaneita näkökulmia, mutta esimerkiksi viime vuonna tehty päätös kuviksen siirtymisestä kirjoitettavien ylioppilaskokeiden joukkoon herätti pohdintaa. Se lisännee kuviksen arvostusta opiskeltavana aineena, mutta esimerkiksi toistaiseksi puuttuvat oppikirjat ja oppimateriaalien erityisyys muihin aineisiin nähden pohdituttivat niin ohjaajia kuin opiskelijoita.
Myös turvallisempien tilojen teemat, saavutettavuuden kysymykset, eri vähemmistöryhmien huomioiminen opetuksessa ja opettajan rooli puhuttivat seminaariin osallistuneita. Yhteiskunnan arvojen koventuminen kuormittaa koululaisten ja opiskelijoiden lisäksi myös opettajia.
Opistojen arjessa muun muassa digitalisaation aiheuttama muutos yllätti ainakin urheiluopistossa elämän parhaita aikoja viettäneen allekirjoittaneen. Lähiopiskelijoiden määrä on paikoin romahtanut ja muuttanut sisäoppilaitosmaisten opisto-opiskelujen luonnetta voimakkaasti. Aiemmin suositut opistot ovat kyläkoulujen kanssa samassa, tiukassa taloudellisessa tilanteessa, kun tyhjiä luokkahuoneita ei ole varaa ylläpitää.
Yksi opiskelijoille toivoa antanut, useissa puheenvuoroissa eri tavoin toistunut aihe, olivat erilaiset reitit kohti taidekasvatuksen ammattilaisuutta. Jos vaikka peruskoulu tai taiteen perusopetus ei tunnu omalta, on taidekasvatuksen verkostoissa paljon erilaisia reittejä etsittävänä ja löydettävänä! Minnekään ei tarvitse jämähtää, vaan voi, ja ehkä pitääkin uteliaasti etsiä omaa paikkaansa moninaisen kuvataidekasvatuksen kentältä.
Seminaarin loppuyhteenvetona voisin todeta kuvataidekasvatuksen olevan voimakkaiden muutosten tuulessa, mutta seminaarin puhujien, piinkovien ammattilaisten pidellessä ruorista, on meidän opiskelijoiden turvallista rantautua uusiin maisemiin ja alkaa rakentaa sinne uusia maailmoja!
Teksti: Ville Riikonen
Visuaalit: Simone St. Clair Stevenson (Paju Hämäläisen valokuvien pohjalta)
