Tämä opinnäytetyö on taiteellinen tutkimus, joka tarkastelee valkoisuutta instituutionaalisessa tilassa performanssin ja videoteoksen keinoin. Tutkimuskysymyksenä on: Miten valkoisuus rakentuu instituutionaalisessa tilassa ruumiillisen toiminnan, performanssin ja liikkeen kautta? Tutkimus pohjautuu autoetnografiseen metodologiaan sekä feministiseen ja fenomenologiseen teoriaan erityisesti Sara Ahmedin ja Nirmal Puwarin valkoisuutta ja tilallisuutta koskeviin käsitteisiin. Tutkimuksen taiteellinen lopputulos on videoteos Mä Lupaan, Mä Vannon (2025), joka on kuvattu Amos Rex – taidemuseon aulan valkoisessa tilassa. Teoksessa korostuu siivouksen performatiivinen akti, ruumiillinen läsnäolo, ääni ja kameran liike, jotka rakentavat kokemuksellista ymmärrystä valkoisuudesta tilallisena ja kehollisena orientaationa. Videoteos toimii tutkimusaineistona, metodina ja tuloksena. Tutkimus osoittaa, että institutionaalinen tila ei ole neutraali, vaan mahdollisesti normitettu ympäristö, joka ohjaa liikkumista, puhetapaa ja olemista. Valkoisuus ilmenee tilassa etuoikeutena ja normitettuna oletuksena, jossa ei-valkoiset ruumiit joutuvat jatkuvasti mukautumaan tilassa säilyttääkseen neutraalin olemisen oikeutensa. Tutkimus paikantuu yhden ruumiin kokemukseen eikä pyri yleistämään toiseuden kokemusta maahanmuuttajataustaisilla vaan tuottaa performanssin ja videotaiteen praktiikan kautta tietoa valkoisuuden tilasta, ruumiillisuudesta ja kokemuksellisuudesta.
Asiasanat: artistic research, institutional whiteness, autoethnography, embodiment, video art, perfromance
