Sissiviljelijät ristipölytyksessä
13.12.2017 //Blogi //Opintoprojekti //Opiskelu //Tapahtuma
Kuvataideopetuksen didaktiikka 3 -kurssin Soveltavan harjoittelun ohjaajaseminaari Arabiassa 24.-25.11.
Mitä tarkoittaa ”Sissiviljelijät ristipölytyksessä”? Kuvataideopetuksen didaktiikka 3 -kurssilaisten yhdessä ideoima nimi Soveltavan harjoittelun ohjaajaseminaarille kuvastaa nykytaidekasvatuksen monimuotoisuutta ja tulevien kuvataidekasvattajien uteliasta, kriittistä asennetta taidekasvatuksen paradigmoja ja käytännön toteutuksia kohtaan. Se kuvaa myös toiminnan eetosta. Taidekasvattaja on sinnikäs, kekseliäs sissi, pedagogisten arvojen puolustaja erilaisten vaatimusten ristitulessa. Hän jaksaa toivottavasti yhä uudelleen istuttaa ja vaalia luovia taimia hyvinkin vaihtelevissa maaperissä.
Kurssilla syntynyt mielikuva taidekasvatuksesta puutarhana, jossa erilaiset eliöt yhteisöllisesti kasvavat ja rehottavat, rinnakkain tai toisiinsa kietoutuneina, on kulunut mutta osuva. Tällainen puutarha ei voi olla etukäteen muotoonleikattu designpuisto, vaan sen vahvuus on vapaassa rönsyilevyydessä. Kiinnostavaa pedagogisissa viljelmissä on myös se, mitä aitojen ja nimikylttien ulkopuolella, niiden laitamilla ja viereisillä tonteilla tapahtuu.
Kurssilaisten, erityisesti tarjoiluista vastanneen ruokaryhmän, antaumuksellista työpanosta vaatinut seminaari koostui yhdestä perjantai-illasta ja lauantaipäivästä yhdessä. Ylipuutarhureina marraskuun harmaudessa toimivat opiskelijoiden lisäksi kurssin ohjaajat Marja Rastas ja Henrika Ylirisku.
Tärkeä osa seminaaria oli opiskelijoiden ja opetusharjoittelun ohjaajien tapaaminen ja tutustuminen. Tätä juhlistettiin kylvämällä perjantai-iltana yhteinen siemen multaan. Yön aikana kovasti kasvuvauhtia saaneet minipuskat surahtivat lauantain päätteeksi opiskelijoiden rakentaman, performatiivisen ”Ihime Mazhiinan” läpi virkistäväksi vihersmoothieksi, joka vitaminoi tulevan opetusharjoittelun. Jokaiselta ohjaajalta oli pyydetty seminaariin lyhyt alustus jostakin omaan taidekasvatustoimintaan liittyvästä aiheesta. Kuulimmekin monta valaisevaa ja keskustelua herättävää puheenvuoroa erilaisissa ympäristöissä, kuten kouluissa, museoissa ja kulttuurikeskuksissa toimivilta taidekasvattajilta. Opetusharjoittelun ulkopuolisina vierailijoina mukaan oli kutsuttu lapsuudentutkija Riikka Hohti ja kuvataiteilija Kalle Hamm. Hohti luennoi perjantai-iltana otsikolla ”Millä on väliä? Lapsinäkökulmaa ja posthumanismia koululuokassa” ja Hamm piti lauantaina luennon aiheesta ”Kasvien ääni. Antropo- ja zoosentrismin kritiikki Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin taiteessa”, tuoden myös taiteellisen työskentelyn ulottuvuudet osaksi seminaaria.
Muunto-opiskelija Salla Laurinolli kertoo: ”Koin seminaarin yhdessä tekemisenä – yhtäältä harjoitteena tapahtuman järjestämisestä ja toisille tekemisestä, toisaalta sukelluksena taidekasvattajan moniulotteiseen ammattikenttään. Mielestäni seminaarin runko toimi hyvin. Taiteilija- ja tutkijapuheenvuorot toivat lisää kerroksia ajatuksiin, joita ohjaavien opettajien puheenvuorot herättivät. Luulen, että kaikki me yhdessä onnistuimme muodostamaan seminaarille sellaisen arjessa kiinni olevan, mutta kuitenkin sen yläpuolella liikkuvan henkisen ja fyysisen tilan, jossa uusien alkujen on mahdollista lähteä kasvamaan ihmisten välille ja ajatuksiin. Oli sopivasti outoa ja sopivasti arkea. Ja älytön määrä asiaa ja intohimoa omaan työhön. Kahvia, suklaata, hyvää ruokaa! Ohjaajien puheenvuorot avasivat näkymää sekä taidekasvattajan arkeen että yhteistyöprojekteihin erilaisissa työympäristöissä. Oli arvokasta, että seminaarissa kuultiin kuvisopettajia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.”
Seminaarissa alustuksen pitäneet ohjaajat: Marita Brace, Leena Hannula, Paula Havaste, Mikko Jylhä, Kati Karvonen, Pasi Kirkkopelto, Minna Lindblad-Hatamo, Anna Mussaari, Anne Mäntynen, Tarja Paatero, Tuija Rantala, Simo Siitonen ja Aija Viita.
Kuvat: Henrika Ylirisku ja Sassa Hartikainen.
Lehtori Minna Suoniemi 8. Turku Biennaalissa
05.12.2017 //Näyttely
(scroll down for English)
Lehtori Minna Suoniemen uusi teoskokonaisuus Practical Ecology valittiin 8. Turku Biennaaliin yhtenä kuudestatoista 260 ehdotuksen joukosta mukaan kuratoiduista teoksista. Biennaali avautui Aboa Vetus & Ars Nova museossa ja Galleria Å:ssa Turussa 17.11. 2017.
Practical Ecology tarkastelee kulutusyhteiskunnan haasteita ja ekologisen tulevaisuuden mahdollisuutta kuvaamalla suurten ikäluokkien edustajaa, joka ei halua tuottaa jätettä tai tuhlata luonnonvaroja. Kierrätys ja omavaraisuus on koko elämän perusta, joka välillä voi johtaa omaperäisiin ratkaisuihin. Practical Ecology kuvaa keksintöjä, käytännön tarpeen sanelemia esineitä, joihin on hyödynnetty jotain rikkunutta tai löydettyä, jolle ei enää löydy muuta käyttöä. Nahkasohvasta on jalostunut puinen leikkuulauta ja vanhoista suksista retkiluistimet. Esineet ovat mielikuvituksellisia, eivätkä aina lopulta niin käytännöllisiäkään, mutta tekijä saavuttaa suurta tyydytystä saadessaan jonkun jätemateriaalin uusiokäyttöön. Tekijä on päätynyt valintoihinsa ja ajatteluunsa myötäsyntyisen pakon sanelemana ja intohimosta säästäväisiin keksintöihin. Toiminta kulutusyhteiskunnan normia vastaan, yhden miehen valmiiksi hävitty taisto ekologisesti kestävän tulevaisuuden puolesta vertautuu posthumanismin ja ekologisen tietoisuuden ajan keskusteluihin. Teos tarkastelee tekemällä syntyvän tiedon, sukupolvien välillä siirtyvän arvomaailman ja kuluttamiselle vaihtoehtoisen tavarasuhteen ympärille kiertyviä kysymyksiä.
Practical Ecology Galleria Å:ssa 17.11.–17.12.2017
Lisätietoa:
turkubiennaali.fi
minnasuoniemi.com
Lecturer Minna Suoniemi in the 8th Turku Biennale
Minna Suoniemi’s new project Practical Ecology was chosen for the 8th Turku Biennale as one of 16 out of 260 proposals. The exhibition opened in Aboa Vetus & Ars Nova Museum and Gallery Å in Turku 16.11.2017
Practical ecology is a photography- and film-based contemporary art project studying one man’s mission to live an ecologically sustainable life, and how that affects his relationship to objects, waste and the environment. Through a series of photographs and video work this practice is looked at as work of a practical philosopher, whose thinking is embedded in the inventions he’s created.
The objects, for example made a wooden cutting board out of an old leather sofa, skates out of old skis and a container -stool, which used to be a tree in his garden, are photographed in a commercial studio environment, to emphasize their connection to human’s relation to objects as commodities. All of the objects are made of found objects or waste, which has no other use. The importance of the objects for him is in the invention, in completing the thinking process by using his skill of making something out of nothing, regardless of how useful the final object may turn out to be.
Practical Ecology in Gallery Å 17.11.–17.12.2017
More information:
turkubiennaali.fi/en
minnasuoniemi.com
Puluboin joulukatu aikuiskasvatusharjoitteluna
05.12.2017 //Opintoprojekti //Opiskelu //Tapahtuma
Kuva: Maria Kyllönen
Kuvataiteen didaktiikka IV (Kudi IV) ja siihen liittyvä aikuiskasvatusharjoittelu saa joka vuosi muotoja, jotka ovat yllättäviä kaikille osapuolille. Tänä syksynä yksi tarjolla ollut mahdollisuus oli tarttua Puluboin joulukatu -projektiin, joka on Helsingin sanataidekoulun moderoima työpaja- ja tapahtumakokonaisuus. Se pohjautuu juuri ilmestyneeseen Veera Salmen Puluboin ja Ponin komerokirjaan (Otava). Projektin pyrkimyksenä on kertakäyttöisyyden sijaan kehittää taidekasvatuksellisia konsepteja, jotka olisivat toteutettavissa yhä uudelleen sekä muokattavissa erilaisten tilanteiden ja tilaisuuksien tarpeet huomioiden.
Tähän avoimeen mahdollisuuteen tarttuivat rohkeasti viisi taidekasvatuksen opiskelijaa: Jaakko Jänis, Riku Savikko, Sassa Hartikainen, Kalle Keinonen ja Maria Kyllönen. Ennakkoluuloton viisikko on saanut syksyn aikana tehdä yhteistyötä Helsingin sanataidekoulun lisäksi Kallion lukion, Kallion ala-asteen, Taideyliopiston, Helsingin yliopiston ja Kallion kirjaston kanssa. Aikuiskasvatuksen näkökulma on tullut esille monilla tavoilla, vaikka keskeisin kontakti tältä osin on liittynyt Helsingin yliopiston äidinkieleen ja kirjallisuuteen erikoistuviin luokanopettajaopiskelijoihin.
Viisikko on vaeltanut Kallion katuja yhdessä kirjailija Veera Salmen kanssa ja sukeltanut tuotanto- ja elokuvayhtiön maailmaan. Riku summasi kokemustaan: ”Ehkä koko tämän syksyn päräyttävimpiä hetkiä on ollut, kun istuin siellä elokuvayhtiössä pukumiesten keskellä ja ne kysyivät, että kuka on teidän johtaja. Selasin muistiinpanojani ja sanoin, että me ollaan kaikki sillai niinku johtajia. Ne ilmeet!”
Taidekasvatuksen demokraattista pohjaa luotaavan prosessin aikana on kysytty: Mitä tapahtuu, kun taidekasvatus tulee vastaan paikoissa, joissa sitä ei odota? Millaista on monitaiteinen taidekasvatus? Millaista on taide kasvatuksena (art as education)? Kuka kasvattaa ja ketä? Pitääkö kasvatettavan tietää olevansa kasvatettavana? Millaista on yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta kestävä taidekasvatus? Mitä on julkinen taidekasvatus (public art education)?
Outi-Maria (Tiiti) Takkinen Helsingin sanataidekoulusta kuvaili yhteistyötä taidekasvatuksen opiskelijoiden kanssa: ”Nää opiskelijat ovat aivan mahtavia. Annan niille kaikille aikuiskasvatusharjoittelusta 10+. En enää ikinä tee mitään projektia ilman aikuiskasvattajia!”
Projektin ohjaavana opettajana Kudi IV-kurssilla on toiminut lehtori Tiina Pusa.
Puluboin joulukatu -projektia voi seurata somessa: #missäonpuluboi #puluboinjoulukatu #suojapaikanhakijat
