Kuvat: Matti Sampela
Teksti: Sara Bruun
Kuvataidekasvatuksen maisteriopintoihin kuuluu soveltava harjoittelu, jossa tavoitteena on päästä syventämään omaa taidekasvatusajattelua ja pedagogista osaamista. Harjoittelupaikan opiskelijat saavat valita itse. Peruskoulujen ja lukioiden lisäksi mahdollisia harjoittelupaikkoja ovat mm. ammatilliset koulutukset, vapaa sivistystyö, taiteen perusopetus tai museopedagogiikka.
Harjoittelun kannalta tärkeässä asemassa ovat harjoitteluiden ohjaajat, joiden ohjauksessa ja työparina opiskelijat pääsevät toimimaan. Koska yhteys ohjaajiin ja sitä kautta kuvataidekasvattajien työkenttään ovat tärkeitä harjoittelun ja yliopiston kannalta, on soveltuvan harjoittelun yhteydessä tapana ollut kutsua harjoittelujen ohjaajat käymään ohjaajaseminaarissa. Seminaari suunnitellaan ja toteutetaan harjoitteluaan tekevien opiskelijoiden toimesta.
Tänä syksynä ohjaajaseminaari järjestettiin 15.11. etäyhteydellä Zoomin kautta ja 16.11. Väreessä. Teemaksi oli muodostunut “Road trip – Matka läpi maailmojen”. Teema konkretisoitui tilan, pukukoodin ja seminaarin ohjelman myötä.
Opiskelijat jakautuivat seminaarin suunnitteluvaiheessa eri tiimeihin, joilla kaikilla oli omat tehtäväalueensa seminaarin järjestelyissä. Oli vaikuttavaa huomata, kuinka Väreen luokka, joka usein tuntuu arkiselta ja jopa hieman kolkolta oli ilmapiiriltään täysin päinvastainen, kun sen tunnelmaan ja valaistukseen oli kiinnitetty erityistä huomiota.
Myös opiskelijoiden valmistama aamiainen, siihen kuuluvat tuoreet levitteet, vastaleivotut sämpylät ja porkkanakakku seminaaripäivän alkuun lisäsivät viihtyisyyttä ja tekivät yliopistolle saapumisen kutsuvaksi.
Seminaaripäivien aikana kuulimme useita mielenkiintoisia puheenvuoroja harjoitteluiden ohjaajilta. Kurkistimme museomaailmaan ja sen merkitykseen yhteisen kulttuuriperinnön vaalijana sekä siihen, mitä kasvatustyö tarkoittaa museoiden näkökulmasta. Oli ihanaa huomata, kuinka kuvataidekasvattajien työkenttä on laaja ja jokaisen urapolku on erittäin uniikki henkilöstä riippuen. Puheenvuorojen aikana käsiteltiin myös muun muassa kuvataidekoulujen arkea, Jodelia taiteellisen ilmaisun alustana sekä nuorten mielenkiintoa käsillä tekemiseen esimerkiksi filmikuvauksen keinoin.
Saimme myös Oliver Kochta-Kalleisen (studiokalleinen.net) vierailemaan seminaarissamme ja pitämään erittäin inspiroivan ja ajatuksia herättävän puheenvuoron siitä, kuinka taiteilijaksi voi päätyä epätodennäköisistä lähtökohdista huolimatta ja kuinka odottamattomat sattumat voivat muokata elämän polkuja. Oliver kertoi myös muun muassa Valituskuorosta, joka lopulta levisi ympäri maailmaa, kun vuonna 2006 video siitä päätyi Youtuben etusivulle. Oli mielenkiintoista kuulla, mistä kaikesta ihmiset valittavat ja kuinka valittamisesta voi syntyä puhuttelevaa taidetta. Itse samaistuin erityisesti valituksiin naapureista, jotka saapuvat saunavuorolleen liian aikaisin. Lasten valituskuoron valittavat säkeet herättivät nostalgisia muistoja siitä, kuinka opet ohittavat ruokajonoissa ja kuinka liikkatunnin jälkeen on pakko käydä suihkussa.
Lounaan jälkeen Leena johdatti meidät retkitunnelmaan esittämällä pari kappaletta, jotka ovat juuri vastikään julkaistu myös Spotifyssa. Tunnelma todella oli kuin leirinuotiolla. Marian kyyneleet -bändin biisien sanoitukset ovat hurjan puhuttelevia ja omissa kuulokkeissani heidän kappaleensa soivat vielä seminaarin jälkeenkin.
Opiskelijat olivat myös suunnitelleet oheisohjelmaa tauoille ja seminaarin lomaan. Road trip – teeman mukaisesti seminaaritilan seinälle muodostui osallistujien oma yhteinen matkakartta, jonne jokainen sai lisätä pysähdyspaikkoja ja mielenkiintoisia määränpäitä. Jokainen osallistuja toi myös matkamuiston mukanaan seminaariin ja ne koottiin pöydälle, jossa niitä sai tarkastella. Pöydälle ilmestyi muun muassa luonnoskirja, maatuska, rescuekissapatsas ilman heiluvaa kättänsä, sormus kosiomatkalta, lippis sekä tietysti klassinen närästyslääkepaketti, joka on nähnyt paljon maailmaa laukunpohjalta kurkistellen.
Seminaarimme päättyi Väreen keramiikkaluokkaan, jossa saimme upottaa kätemme saveen ja nauttia sen materiaalisuudesta ja käsillä tekemisestä. Tarkoituksena on, että opiskelijat vievät poltetut ja lasitetut pienet keramiikkaesineet harjoitteluiden ohjaajille seminaarin matkamuistoina.
Kiitos ihanille kanssaopiskelijoille seminaarin järjestelyistä, opettajille sen organisoimisesta ja tietysti myös jokaiselle seminaariin osallistuneelle, jotka tekivät seminaarista lämpimän, antoisan ja ajatuksia herättelevän.
Tsemppiä kaikille harjoitteluun!
